Joost

Joost on tv:n ja internetin yhdistämisessä mielenkiintoinen uutuus, jonka taustalla ovat mm. Skypen kehittäjät.

Loppukäyttäjän näkökulmasta Joost on maksuton interaktiivinen Video On Demand -palvelu, jossa mainonnan määrä on vähäisempää kuin perinteisessä kaupallisessa tv:ssä. Periaatteessa siis erittäin houkuttelevaa, kunhan sisältö on kiinnostavaa.

Videokuvan välitykseen teknologinen toteutus on järkevä: P2P-tekniikkaa hyödynnetään laillisesti vähentämään kapasiteettiongelmia, jolloin kuvan laatu on parhaimmillaan hyvä. Sen rinnalle on yhdistetty pikaviestinteknologia, hakupalvelut, uutistikkeri ja IRC:n tapainen keskustelu ja lisää on varmasti tulossa. Voi olla että paketissa on liikaakin, mutta lähestymistapa on mielestäni oikea. Kun ip-tv ei ole vielä löytänyt lopullista muotoaan, pitää tarjota teknisten puitteiden suomia mahdollisuuksia ja antaa kuluttajien valita elinkelpoiset palvelut.

Mainonnan määrän on luvattu olevan paljon vähäisempää kuin perinteisessä kaupallisessa televisiossa. Ei ole selvää, miten personoitua mainonta on, mutta jos määrä on selkeästi vähäisempää, personointi on uskoakseni ainoa vaihtoehto etenkin kun teknologiakin sen mahdollistaa. Mainonta on myös interaktiivista.

Päätelaitteena tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on tietokone (ensisijaiseti Windows, Mac-versio kehitteillä, Linuxista ei varmuutta). Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin saatavilla on digisovittimen tapainen Joost-laite, vaikka siinä kaikkien interaktiivisten toimintojen käyttäminen ei olekaan yhtä joustavaa. Mobiililaitteisiin P2P-teknologia ei oikein sovellu, mutta toisaalta muun P2P-verkon kapasiteetista voisi riittäää tilaa mobiililaitteiden vähemmän kaistaa vaativalle signaalille, kunhan mobiilioperaattorin verkko sen kestää.

Joostin kaupallinen malli perustuu siis ainakin mainontaan, ehkä personoituun sellaiseen. Tv-ohjelmat ovat netin avulla kuitenkin muuttuneet entistä interaktiivisemmiksi ja yhteisöllisemmiksi. Joost tuo interaktiivisuuden ja yhteisöllisyyden kiinteäksi osaksi ohjelman katselua. Tämä voi olla Joostin kaupallisuudessa vielä mainontaakin suurempi tekijä. Senkin toteutumisessa sisältö kuitenkin ratkaisee. Sen onnistuminen nähdään vasta beta-vaiheen jälkeen.

Mainontaa YouTubeen

Tämä oli odotettavissa. Google tuo mainonnan YouTubeen. Suunnitelmissa on 30 sekunnin mainosvideo ennen katsottavaa videopätkää.

On selvää, että YouTuben kaltainen palvelu ei ole loputtomasti mahdollista ilman, että sillä ansaitaan myös rahaa. Mainonta on myös itsestäänselvä rahoitustapa.

Siitä huolimatta Google tekee tässä linjamuutoksen. Googlen mainonta on tähän asti ollut helppo hyväksyä. Se on ollut selkeästi erotettu sisällöstä (hakupalveluissa sponsoroidut linkit on esitetty erikseen), sisältöön liittyvää ja häiritsemätöntä (pelkistetyt tekstimainokset, jotka eivät yritä vilkkua ja välkkyä käyttäjän huomion herättämiseksi).

Jos YouTuben videoiden alkuun lisätään mainosvideo, mainonta muuttuu häiritsevämmäksi. Mainonta on varmasti edelleen relevanttia katsottavaan sisältöön, mutta käyttäjän mahdollisuus mainonnan ohittamiseen vähenee.

Ei ole vaikeaa arvata, mikä on palvelun seuraava kehitysaskel: maksullinen YouTube-tili, jonka kautta videot saa katsoa ilman preroll-mainontaa. Kun nykyisellään palvelua käytetään selaimella, Googlelle jää silloin edelleen mahdollisuus näyttää sivulla sisältöön ja käyttäjään liittyviä tekstimainoksia. Win-win.

Samaan aikaan perinteinen kaupallinen televisio kärsii mainosten katselun vähenemisestä PVR-tallentimien vuoksi. Maksu-tv on toki kasvava vaihtoehto, mutta nykyisessä tilassaan sekin on yksisuuntainen massamedia.

Alan uskoa, että ip-tv tulee. Se tulee sen vuoksi, että se on pidemmällä tähtäimellä kaupallisen television ainoa nähtävissä oleva elinkelpoinen tulevaisuus.

Ip-tv:n valtti on kuluttajan vapaus. Ei pelkästään sen suhteen, että kuluttaja voi valita haluamansa sisällön ajasta riippumatta vaan myös haluamansa rahoitusmuodon ja laitteen, jolla sisältöä kuluttaa. Vaihtoehtoina voi olla tv-ruutu mainonnalla tai ilman, selainpohjainen käyttöliittymä videomainonnalla, tekstimainonnalla tai kokonaan ilman tai mobiili-tv vastaavilla vaihtoehdoilla.

Kaikilla näillä voi olla kuluttajalle eri hinta, joka tietysti voi olla ilmainenkin. Hinta voi myös määräytyä sen mukaan, minkä verran kuluttaja antaa itsestään henkilökohtaisia tietoja mainostajien käyttöön. Mainontaa ei myöskään tarvitse sitoa katsottavaan ohjelmaan, vaan kuluttaja voi suostua vastaanottamaan hänelle personoitua mainontaa eri päätelaitteilla ja saada sen vastineeksi kuluttaa tv-sisältöä. MPDC.

Mobiili-tv:llä enemmän entisiä kuin nykyisiä käyttäjiä

Tellabsin teettämän tutkimuksen mukaan mobiili-tv:stä luopuneita on 19% enemmän kuin sen käyttäjiä tällä hetkellä.

Suurin tekijä käytön lopettamiseen (45% vastanneista) oli palvelun hinta. Toisena tuli palvelun laatu ja luotettavuus (24%).

Teknologia kehittyy varmasti niin, että sen aiheuttamista ongelmista päästään eroon. Jos mobiili-tv:n kustannuksia ei pystytä ratkaisemaan mainonnan avulla, sisältö on se mikä ratkaisee kuluttajien maksuhalukkuuden.

Kun perinteisen tv:n ohjelmatarjonnan seuranta muuttuu koko ajan vähemmän aikaan sidotuksi tallentavien digiboksien ja VOD-palvelujen myötä, saman sisällön tarjoaminen mobiili-tv:hen ei riitä saamaan kuluttajia maksamaan siitä.

Nykyisin yleisin mobiili-tv-päätelaite on matkapuhelin. Kuten aiemmin kirjoitin, matkapuhelin on henkilökohtainen päätelaite. Jotta mobiili-tv ei kokisi WAPin kohtaloa pelkkänä teknologiana ilman kiinnostavaa sisältöä, tarvitaan jotakin loppukäyttäjää henkilökohtaisesti kiinnostavaa palvelua. Google/YouTube, oletteko kuulolla?

Mainonta mobiili-tv:ssä

Mobile Marketing Associationin teettämän tutkimuksen mukaan 41% niistä, jotka käyttävät tai voivat lähiaikoina käyttää mobiili-tv:tä USA:ssa, hyväksyisivät mainonnan mobiili-tv:n rahoituskeinona. Lisäksi 20% hyväksyisi mainonnan, jos mobiili-tv:n käytön kustannukset olisivat alhaisemmat.

M:Metricsin tekemän tutkimuksen näyte oli 11 000 amerikkalaista matkapuhelimen käyttäjää. Mobiili-tv:n käyttäjiä oli vain 1 %, mutta 23% ilmoitti että heillä on mahdollisuus käyttää mobiili-tv:tä lähikuukausien aikana.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi mobiili-tv:n tekniikka ja rahoitusmalli muodostuu. Lähetyksen jakamiseen lähetystapoja on kaksi: erillinen verkko (Suomessa DVB-H, toimittajana Digita) ja matkapuhelinoperaattorin ip-teknologiaan perustuva datayhteys. Näiden oleellisin ero on, että erillinen verkko muistuttaa lähinnä tavallista maanpäällistä tv-verkkoa, jossa kaikille käyttäjille jaetaan sama signaali. Operaattorin verkossa toimiva palvelu taas mahdollistaa yksittäiselle tilaajalle dedikoidun feedin, jolloin esim. tilausvideo ja ajassa siirretyt videopalvelut ovat mahdollisia. Ensimmäinen vaihtoehto ei kuormita matkapuhelinverkkoa, mikä taas voi tilaajamäärän lisääntyessä muodostua ongelmaksi jälkimmäisessä vaihtoehdoissa.

Matkapuhelinoperaattorin vahvuus molemmissa toimintamalleissa on, että heillä on laskutussopimus loppukäyttäjän (matkapuhelimen omistajan kanssa). Molemmissa malleissa osa sisällöstä on todennäköisesti kuitenkin maksullista. Suomen mobiili-tv-kokeiluissa on nähty, että puhelinoperaattorit hakevat uutta liiketoimintaa mediasisällön tuottamisen puolelta. Myös puhelinvalmistajilla on asiassa vaikutusvaltaa. Viime kädessä kuluttuja voi käyttää sitä palvelua, jota hänen omistamansa päätelaite tukee.

Alussa mainitsemani tutkimuksen mukaan 60% mobiili-tv:n potentiaalisista käyttäjistä ovat valmiita antamaan mainostajien käyttöön henkilökohtaista tietoa mainosten räätälöimiseksi. Tämä voi olla mobiili-tv:n kultakaivos; mobiili-tv on esimerkiksi matkapuhelimesta katsottuna huomattavasti henkilökohtaisempi media kuin perheen olohuoneen televisio. Myös katsomisen voisi olettaa olevan intensiivisempää. Tähänastisten mobiili-tv-kokeilujen perusteella väitän, että kanavanvaihdon hitauden ja hankaluuden vuoksi myös kanavasurffailu on vähäisempää kuin tavallista tv-vastaanotinta katsottaessa. Toivottavasti tekniikka paranee tässä kohtaa.

Mobiili-tv voisi myös jatkaa siitä, minkä MHP jätti toteuttamatta. Matkapuhelimessa käytettävissä olisi sopiva ohjelmistorajapinta ja paluukanava. Lisäksi interaktiivisen television käyttöliittymä muistuttaa enemmän matkapuhelimen käyttöliittymää kuin esim. monipuolista web-selainta. Lisätään yhtälöön sisältöä intensiivisesti käyttävä katsoja, joka on luovuttanut henkilötietonsa ja kiinnostuksensa mainostajan käyttöön. Kaupallista arvoa luulisi löytyvän niin paljon että teknologia saadaan kunnolla toimimaan.

Lähteet:

• Mobile Marketing Associationin tutkimus
• M:Metrics
• DVB-H-verkko Suomessa (Digita)