YLE Extra

Ylen uudelleen nimetty digikanava Extra aloitti toimintansa tänään. Syy kanavan perustamiselle oli käsittääkseni uudistaa YLE24, jolla ei varsinaista sisältöä koskaan ollut.

Katsoin lauantain ohjelmatietoja:

08.00 Testikuva
17.50 MM Jääkiekko 1995: Vielä kerran
19.10 Jääkiekon MM 2007
21.45 MM Jääkiekko 1995: Loppuottelu

Ei kovin vakuuttavaa, ehkä vappupäivänä tulisi jotain enemmän:

08.00 Testikuva
14.00 YleX extrana
18.00 Testikuva
20.30 Teekkariwappu
21.00 Musiikki-tv
21.45 Testikuva

Tesvisio, anyone?

Olisiko aika myöntää, että YLE ei tarvitse näin monta kanavaa? Teema on selvästi profiloituva kanava, jonka sisällöllä on kulttuuripoliittistakin merkitystä. FST palvelee suomenruotsalaisia. Ne ansaitsevat paikkansa ja olemassaolonsa.

Kun Extran sisältö on väkisin väännettyä sisältöä tunti tai kaksi illassa, sen ylläpitäminen ei ole mitään muuta kuin loukkaus tv-maksun maksajia ja lähetystaajuuksia kohtaan. Samalla joku YLEn johtajista kehtaa vaatia että kaikki YLEn digikanavat pitää välittää kaapeliverkossa, kun analogisia lähetyksiä jatketaan elokuun jälkeen. Hyi.

Mainontaa YouTubeen

Tämä oli odotettavissa. Google tuo mainonnan YouTubeen. Suunnitelmissa on 30 sekunnin mainosvideo ennen katsottavaa videopätkää.

On selvää, että YouTuben kaltainen palvelu ei ole loputtomasti mahdollista ilman, että sillä ansaitaan myös rahaa. Mainonta on myös itsestäänselvä rahoitustapa.

Siitä huolimatta Google tekee tässä linjamuutoksen. Googlen mainonta on tähän asti ollut helppo hyväksyä. Se on ollut selkeästi erotettu sisällöstä (hakupalveluissa sponsoroidut linkit on esitetty erikseen), sisältöön liittyvää ja häiritsemätöntä (pelkistetyt tekstimainokset, jotka eivät yritä vilkkua ja välkkyä käyttäjän huomion herättämiseksi).

Jos YouTuben videoiden alkuun lisätään mainosvideo, mainonta muuttuu häiritsevämmäksi. Mainonta on varmasti edelleen relevanttia katsottavaan sisältöön, mutta käyttäjän mahdollisuus mainonnan ohittamiseen vähenee.

Ei ole vaikeaa arvata, mikä on palvelun seuraava kehitysaskel: maksullinen YouTube-tili, jonka kautta videot saa katsoa ilman preroll-mainontaa. Kun nykyisellään palvelua käytetään selaimella, Googlelle jää silloin edelleen mahdollisuus näyttää sivulla sisältöön ja käyttäjään liittyviä tekstimainoksia. Win-win.

Samaan aikaan perinteinen kaupallinen televisio kärsii mainosten katselun vähenemisestä PVR-tallentimien vuoksi. Maksu-tv on toki kasvava vaihtoehto, mutta nykyisessä tilassaan sekin on yksisuuntainen massamedia.

Alan uskoa, että ip-tv tulee. Se tulee sen vuoksi, että se on pidemmällä tähtäimellä kaupallisen television ainoa nähtävissä oleva elinkelpoinen tulevaisuus.

Ip-tv:n valtti on kuluttajan vapaus. Ei pelkästään sen suhteen, että kuluttaja voi valita haluamansa sisällön ajasta riippumatta vaan myös haluamansa rahoitusmuodon ja laitteen, jolla sisältöä kuluttaa. Vaihtoehtoina voi olla tv-ruutu mainonnalla tai ilman, selainpohjainen käyttöliittymä videomainonnalla, tekstimainonnalla tai kokonaan ilman tai mobiili-tv vastaavilla vaihtoehdoilla.

Kaikilla näillä voi olla kuluttajalle eri hinta, joka tietysti voi olla ilmainenkin. Hinta voi myös määräytyä sen mukaan, minkä verran kuluttaja antaa itsestään henkilökohtaisia tietoja mainostajien käyttöön. Mainontaa ei myöskään tarvitse sitoa katsottavaan ohjelmaan, vaan kuluttaja voi suostua vastaanottamaan hänelle personoitua mainontaa eri päätelaitteilla ja saada sen vastineeksi kuluttaa tv-sisältöä. MPDC.

Radion innovaatio, osa 5/5: Visio

Mitä teknologisia innovaatioita radiossa on viime aikoina tapahtunut ja mitä tulevaisuudelta voisi odottaa?

Digitalisointi ei ottanut tuulta purjeisiinsa. Hyödyt vaikuttavat liian vähäisiltä saadakseen ihmiset hankkimaan uutta teknologiaa.

Nokian kehittämä Visual Radio ei myöskään ole saavuttanut kovin suurta mielenkiintoa. Toteutus on teknisten kokeilujen asteella ja WAPin kohtalo teknologiajohtoisesta palvelusta ilman kiinnostavaa sisältöä uhkaa voimakkaasti.

Googlen seikkailuista radiomainonnan piirissä ei vielä ole kovin paljon tietoa, mutta Googlea ei kannata aliarvioida.

Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta esitän oman visioni. Lähtötiedoiksi hyväksyn, että viestintä ja mainonta henkilökohtaistuu ja hakee koko ajan uusia kanavia.

Yksi merkittävä radion kuluttamispaikka on auto. Auton teknologiassa yksi mullistus oli autopuhelin, nykyään kännykkä. Uusin autoteknologian innovaatio on navigaattori – joissain uusissa autoissa se on jo sisäänrakennettuna. Kännykkäteknologian arkipäivää taas on langaton kommunikointi muiden laitteiden kanssa (bluetooth).

Viittasin aiemmin tutkimukseen, jonka mukaan ihmiset ovat valmiita luovuttamaan tietoja itsestään ja kulutuskäyttäytymisestään saadakseen vastineeksi mobiili-tv-palveluja. Tästä voisi ennakoida, että vaikkapa ilmainen nettiyhteys kännykkään voisi olla samanlainen kannustin.

Yhdistetään nämä asiat.

Henkilö, joka on antanut taustatietonsa ja kulutustottumuksensa kaupalliseen käyttöön, ajaa autollaan. Navigaattori tietää tarkalleen, missä hän on. Autoradio saa sijaintitiedon navigaattorilta, tunnistaa kuuntelijan/kuuntelijat kännykän Bluetooth-yhteyn avulla ja välittää tiedot kännykän tarjoaman internet-yhteyden kautta radioasemalle. Radioaseman järjestelmä suorittaa laskutoimituksen kuuntelijan profiili + sijainti ja laatii kuuntelijalle räätälöidyn mainoskatkon. Mainosten audiosignaali ei siirrykään normaalin radiolähetyksen mukana vaan kännykän internet-yhteyden kautta. Kun radion mainoskatko alkaa, kuuntelija kuulee autoradiostaan hänelle personoidun mainoskatkon.

Autosta poistuttuaan hän käyttää mielellään kännykän internet-yhteyttä, joka hänelle on maksutonta profiilitietojen luovuttamista vastaan. Niin ja netissäkin on mainontaa…

Lanseeraan samalla uuden käsitteen: MPDC = Mobile Personalized Digital Convergence. 12.4.2007 Google ei löydä tällä fraasilla yhtään osumaa. Olen valmis lyömään vetoa, että vuoden 2008 loppuun mennessä osumia löytyy muitakin kuin tämä blogi (en väitä että se olisi keksitty tästä tekstistä vaan että siinä on niin monta hype-termiä peräkkäin että joku alkaa käyttää sitä markkinoinnissa).

 

Radion innovaatio, osa 4/5: Myyminen ja ostaminen

Radion osuus (alle 4%) mainoseuroista on hämmästyttävän pieni. Kyseessä on kuitenkin sähköinen, haluttaessa valtakunnallinen media, jossa mainostaminen on selkeästi televisiota edullisempaa.

Radiokanavaa kuunnellaan jopa kolme tuntia päivässä ja mainonta koetaan vähemmän häiritseväksi kuin muissa medioissa.

Tavoittavuuden seurannassa radio sijoittuu television ja printin väliin. Televisiosta tutkimustuloksia saadaan päivittäin, radiosta kuukausittain ja printistä kaksi kertaa vuodessa.

Radiomainonnan ostaminen voi olla vaikeampaa kuin tv-mainonnan. Kanavia ja alueellisuusvaihtoehtoja on moninkertainen määrä. Ostajan pitää olla ammattilainen, joka osaa hyödyntää käytettävissä olevaa tutkimustietoa. Vielä 10 vuotta sitten tv-mainonnan ostajan piti päättää vain, ostetaanko tv-mainontaa vai ei. Myyjää ei tarvinnut miettiä. Radiotarjonta oli silloin jo laajempi. Radiomainonnan ostaminen vaati enemmän ammattitaitoa.

Nyt kun kotimaistenkin tv-mainosajan myyjien määrän laskemiseen tarvitaan enemmän kuin yhden käden sormet, ammattitaitovaatimus on kasvanut myös sillä puolella. Toivottavasti mediatoimistojen suunnittelijat samalla huomaavat radion mahdollisuudet oman kilpailukykynsä kasvattamisessa.

Kun radioasemat samalla lanseeraavat uusia myyntitapoja, haaste muille medioille on heitetty.

Radion innovaatio, osa 3/5: Digitalisoimattomuus

Radiosta piti tulla digitaalinen media ennen televisiota. Siihen suunniteltu teknologia oli DAB.

Yleisradio perusti jopa kanavia, joita ensin välitettiin pelkästään DAB-verkossa. Vastaanottimia oli kuitenkin Suomessa hyvin pieni määrä. Ylen digikanava Radio Aino peräti teki kerran puhelinhaastattelun löydettyään Suomesta perheen, jolla oli DAB-vastaanotin. Lopulta DAB-kokeilu lopetettiin.

Ehkä DAB oli aikaansa edellä. Ehkä kuluttajilla ei ollut sille tarvetta. Yhtä lailla monet eivät koe tarvetta digi-tv:lle.

Miksi DAB ei ollut yhtä merkittävä tekijä kuin DVB (digi-tv)? Radiota kulutetaan eri lailla kuin TV:tä. Television päärooli on edelleen mobiili-tv-kokeiluista huolimatta olohuoneessa, jossa on tarpeen mukaan sähköä ja tilaa laitteille. Radio on ollut mobiili media jo kymmeniä vuosia ennen ensimmäisiä mobiili-tv-kokeiluja.

Analogisen radiovastaanottimen äänenlaatu on hyvä. Siihen tarvittava teknologia on edullista, yksinkertaista ja kuluttaa vähän virtaa. Radiovastaanottimen saa integroituna matkapuhelimeen tai kuulakärkikynään muutaman euron hintaan. DAB-vastaanotin ei olisi toiminut kymmeniä tunteja yhdellä sormiparistolla, kuten nykyinen analoginen vastaanotin.

Digitaalinen radio yrittää uutta tulemista digitaalisen television siivellä. Olohuoneen digisovitin vastaanottaa myös radiokanavia ensiluokkaisella äänenlaadulla. Samaten mobiili-tv:n DVB-H-verkossa pystytään välittämään myös radiokanavia ja virrankulutuskin on DAB:ta vähäisempi.

Analoginen radiovastaanotin on kännykässä toivottu ja käytetty ominaisuus. Jotta digitaalinen radio syrjäyttäisi sen, tarvittaisiin jotain lisäarvoa. Ehkä analogisen ja digitaalisen radion hyödyt voitaisiin yhdistää. Tästä lisää osassa 5.

Radion innovaatio, osa 2/5: Kaupallistuminen

Kun kaupalliset (paikalliset) radiot aloittivat, niillä ei luonnollisesti ollut samoja resursseja sisällön tuottamiseen kuin Yleisradiolla. Samanaikaisesti tekijänoikeuskorvausten hinnoittelu suosi ympärivuorokautista lähetystä. Maamme-laulu keskiyöllä ei ollut vaihtoehto.

Apua haettiin teknologiasta. 1980-luvun lopulla markkinoille tulivat robotti-cd-soittimet, jotka baarijukeboksin tavoin pystyivät soittamaan halutun levyn ja raidan.

Näiden soittimien ensimmäiset sovellukset kehitettiin Suomessa. Suomen kaupallisen radiotoiminnan visionäärillä Markku Ahdolla oli asiassa merkittävä rooli. Robottisoittimien avulla lähetysaika pystyttiin laajentamaan ympärivuorokautiseksi. Saatiinpa mukaan vielä automaattisesti jingle-nauhoilta (ne kasetit joita Frasierin studiossa näkyy) soitetut mainoksetkin.

Samaan ajankohtaan voi osoittaa myös kritiikkiä. Soittolistat, joiden käyttäminen on ainakin omasta mielestäni totaalisesti ampunut yli, rantautuivat Suomeen samoihin aikoihin.

1990-luvun alussa kehitettiin muuten myös ensimmäinen automatisoitu interaktiivinen radio-ohjelma. Kuka muistaa radioasemien yhteistyökumppaneiden jakamat kappalelistat, joissa olevan numeron näppäilemällä sai kuulla kappaleen soitettuaan ensin maksulliseen puhelinnumeroon?

Vaikka tämä teknologia on jo aikaa sitten kuollut, sen juuret näkyvät edelleen. Sen pohjalta on kehitetty Jutel Oy:n Radioman-tuoteperhe, joka toimii monen merkittävän radioaseman toimitusjärjestelmänä.

Radion innovaatio, osa 1/5: Johdanto

Tällä hetkellä kaikki sähköisen viestinnän fokus tuntuu olevan televisiossa ja netissä – digitalisoinnin vuoksi etenkin televisiossa. Radio jää helposti ja usein hopea- tai pronssisijalle kun puhutaan sähköisestä mediasta. Siksi haluan tuoda esiin muutamia asioita radiomedian kehityksessä.

Lennättimen jälkeen vanhimpana sähköisenä medialla radion synnyllä on tietysti oma kiintoisa innovaation historiansa jo sinällään. Keskityn kuitenkin tässä kirjoitussarjassa viimeisten noin 20 vuoden asioihin.

Suomessa radion merkittävin muutos oli kaupallisen radion salliminen vuonna 1985. Intoa oli ehkä enemmän kuin innovaatiota, kun monet uudet yrittäjät perustivat paikallisradioita vaatimattomin lähetystehoin. Harvaan asutussa maassa kuuluvuusalueen ja väestön määrän taloudellinen yhtälö ei toiminut. Seuraukset ovat näkyvissä nyt yli 20 vuoden päästä: kaupallisia markkinoita johtavat valtakunnalliset tai puolivaltakunnalliset ketjut.

Matkan varrelle on kuitenkin mahtunut paljon innovaatiota. Itse asiassa Suomessa on kehitetty paljon radiotoimialalla nykyäänkin käytössä olevaa teknologiaa. Jotain on toivottavasti vielä keksimättäkin.

35+

Yleisradion ohjelmistopäällikkö Heikki Peltonen totesi radiohaastattelussa: “Sen jälkeen kun YleX-ikä päättyy, Yleisradion tarjonnassa on aukko. Olemme hiukan liian varttuneita keski-ikäiselle yleisölle.”

Minkä ihmeen takia se YleQ sitten piti lopettaa?

Teknologia versus sisältö

Jos tietotekniikan ja sähköisen median symbioosin kehityksessä pitäisi nimetä yksi selkeä kehityssuunta, se olisi, että sisältö valtaa alaa teknologialta.

Monessa suhteessa tätä voi pitää hyvänä asiana. Teknologia ei saa olla eikä sen pidä olla itseisarvo. Mistään teknologiasta ei ole hyötyä ilman sen järkevää sovellusta.

Vaikka teknologia ei saa olla itseisarvo, siitä on tullut itsestäänselvyys. Mooren laki on suurin piirtein pitänyt paikkansa jo kauan ja pitää todennäköisesti vielä jatkossakin. Tuntuu siltä että sekä teknologian soveltajat että kehittäjät luottavat siihen, että laitteiden suorituskyky ja muu kapasiteetti kasvavat jatkuvasti.

Mitä tästä on seurannut? Yhä useammat yritykset, jotka on tunnettu teknologian kehittäjinä, alkavat hakea kannattavampaa liiketoimintaa muualta. Hakukoneet, ohjelmistoyritykset, matkapuhelinvalmistajat ja -operaattorit, verkko-operaattorit, internet-operaattorit ja prosessorien valmistajat siirtyvät entistä enemmän hakemaan kasvua muualta kuin vanhasta ydintoimialastaan.

Tuntuu että kyse on kuitenkin välivaiheesta. Olkoon kyse sitten IP-TV:stä, mobiili-tv:stä, Web 2.0:sta tai mistä tahansa, liikutaan saman asian ympärillä. Median tuotanto ja jakelu muuttavat muotoaan. Eri alan yritykset lähestyvät tätä muutosta omasta näkökulmastaan. Kaikki kuitenkin kilpailevat siitä, kenen teknologia on seuraava hallitsija. Tilanne on vähän kuin VHS/Beta-kilpailu 30 vuotta sitten, vaikkakin monitahoisempi – voittaako paras vai parhaiten markkinoitu teknologia.

Kuka häviää? Monet hyvää teknologiaa kehittäneet yritykset, jotka eivät tuottaneet parasta sisältöä tai eivät osanneet markkinoida sitä riittävän hyvin.

Kuka voittaa? Se, jolla on paras markkinointikoneisto, siedettävä teknologia ja kelvollinen sisältö.

Kenellä on mahdollisuus? Sillä, joka unohtaa Mooren lain hetkeksi ja oivaltaa, että teknologinen innovaatio on tilapäisesti jämähtänyt. Ei paikalleen mutta raiteilleen. Seuraava Iso Juttu ei synny siitä, että sisällön välittäminen kuluttajalle kehittyy transistorien ja tietoliikennekapasiteetin kasvamisen myötä vaan siitä, että joku keksii uuden näkökulman teknologian kehittämiseen. Kun kaikki muut katsovat yhteen suuntaan, toiseen suuntaan tähyilevällä on suuret mahdollisuudet.