Joost

Joost on tv:n ja internetin yhdistämisessä mielenkiintoinen uutuus, jonka taustalla ovat mm. Skypen kehittäjät.

Loppukäyttäjän näkökulmasta Joost on maksuton interaktiivinen Video On Demand -palvelu, jossa mainonnan määrä on vähäisempää kuin perinteisessä kaupallisessa tv:ssä. Periaatteessa siis erittäin houkuttelevaa, kunhan sisältö on kiinnostavaa.

Videokuvan välitykseen teknologinen toteutus on järkevä: P2P-tekniikkaa hyödynnetään laillisesti vähentämään kapasiteettiongelmia, jolloin kuvan laatu on parhaimmillaan hyvä. Sen rinnalle on yhdistetty pikaviestinteknologia, hakupalvelut, uutistikkeri ja IRC:n tapainen keskustelu ja lisää on varmasti tulossa. Voi olla että paketissa on liikaakin, mutta lähestymistapa on mielestäni oikea. Kun ip-tv ei ole vielä löytänyt lopullista muotoaan, pitää tarjota teknisten puitteiden suomia mahdollisuuksia ja antaa kuluttajien valita elinkelpoiset palvelut.

Mainonnan määrän on luvattu olevan paljon vähäisempää kuin perinteisessä kaupallisessa televisiossa. Ei ole selvää, miten personoitua mainonta on, mutta jos määrä on selkeästi vähäisempää, personointi on uskoakseni ainoa vaihtoehto etenkin kun teknologiakin sen mahdollistaa. Mainonta on myös interaktiivista.

Päätelaitteena tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on tietokone (ensisijaiseti Windows, Mac-versio kehitteillä, Linuxista ei varmuutta). Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin saatavilla on digisovittimen tapainen Joost-laite, vaikka siinä kaikkien interaktiivisten toimintojen käyttäminen ei olekaan yhtä joustavaa. Mobiililaitteisiin P2P-teknologia ei oikein sovellu, mutta toisaalta muun P2P-verkon kapasiteetista voisi riittäää tilaa mobiililaitteiden vähemmän kaistaa vaativalle signaalille, kunhan mobiilioperaattorin verkko sen kestää.

Joostin kaupallinen malli perustuu siis ainakin mainontaan, ehkä personoituun sellaiseen. Tv-ohjelmat ovat netin avulla kuitenkin muuttuneet entistä interaktiivisemmiksi ja yhteisöllisemmiksi. Joost tuo interaktiivisuuden ja yhteisöllisyyden kiinteäksi osaksi ohjelman katselua. Tämä voi olla Joostin kaupallisuudessa vielä mainontaakin suurempi tekijä. Senkin toteutumisessa sisältö kuitenkin ratkaisee. Sen onnistuminen nähdään vasta beta-vaiheen jälkeen.

Euroviisulähetys

Esa Heikkinen on tiedustellut Olli-Pekka Heinoselta, miksi Yleisradio ei välitä euroviisulähetystä suomalaisille katsojille 5.1-äänellä. Heinosen vastauksessa perustellaan ratkaisua digi-tv:n bittivirran kapasiteetilla ja sanotaan:

“Edellä mainittu kuvainformaatio on myös välitettävä samanaikaisesti kolmella kanavalla (TV 2, FST5, YLE Extra) ja kuvan bittinopeutta nostettava koko vapaan kapasiteetin verran, jotta kuvan laatu säilyy riittävän hyvänä kaikilla kanavilla. Tätä vaativat erityisesti suurten näytöt, joiden määrä on kasvanut kotivastaanotossa. Tästä syystä YLEn kanavanipussa ei ole tarvittavaa kapasiteettia monikanavaäänen välittämiselle.”

Digi-tv:n lisäarvoa ei ole, että sama lähetys lähetetään kolmella eri kanavalla. Kun (ainakin maanpäällisten) analogisten lähetysten päättymiseen on on alle neljä kuukautta ja käsillä on merkittävä kansainvälinen televisiointitapahtuma, eikö tässä olisi täydellinen tilaisuus osoittaa digi-tv:n lisähyöty kuluttajille?

Jos FST:n tai Extran lähetys jätettäisiin välittämättä, siirtokapasiteetissa olisi yllin kyllin tilaa 5.1-äänelle kahdella kielellä. Ja tilaa jäisi varmasti lähettää vaikka Extralla rinnakkaislähetystä, jossa olisi haastatteluja tai muuten eri videosignaali kuin pääkanavalla.

Kun Yle selvästi haluaa kansalaisten siirtyvän digi-tv:n käyttöön, miksi sen mahdollisuudet jätetään käyttämättä? Kritisoin edellisessä postauksessani Yleä taajuuksien tuhlaamisesta. Euroviisulähetyksen tekninen toteutus antaa tähän lisää aihetta. Jos normaalisti kaistaa jätetään hyödyntämättä, vetoaminen niukkaan kaistaan silloin, kun sitä voitaisiin hyödyntää, on epäloogista.

Ylen digi-fokus on valitettavasti nyt hieman kateissa. Analogilähetysten jatkamisen päätöksenteosta ja viestinnästä on keskusteltu riittämiin, mutta on ikävää nähdä että sama epäusko digi-tv:hen näkyy myös ohjelmasuunnittelussa. Miksi muuten FST:n ohjelmia näytetään edelleen samaan aikaan pääkanavalla ja FST5:llä?

Kaupalllisten kanavien panos digi-tv:hen keskittyy maksu-tv:n puolelle. Silläkin on paikkansa, mutta sen tilaajia on vain pieni osa väestöstä. Digi-tv:n loppusuoran onnistumiseksi Ylen pitää olla edelläkävijä, joka osoittaa digi-tv:n muut hyödyt kuluttajille. Osaamista ja resursseja Ylellä siihen on. Viimeaikaiset toimenpiteet valitettavasti viittaavat siihen, että uskoa puuttuu.

YLE Extra

Ylen uudelleen nimetty digikanava Extra aloitti toimintansa tänään. Syy kanavan perustamiselle oli käsittääkseni uudistaa YLE24, jolla ei varsinaista sisältöä koskaan ollut.

Katsoin lauantain ohjelmatietoja:

08.00 Testikuva
17.50 MM Jääkiekko 1995: Vielä kerran
19.10 Jääkiekon MM 2007
21.45 MM Jääkiekko 1995: Loppuottelu

Ei kovin vakuuttavaa, ehkä vappupäivänä tulisi jotain enemmän:

08.00 Testikuva
14.00 YleX extrana
18.00 Testikuva
20.30 Teekkariwappu
21.00 Musiikki-tv
21.45 Testikuva

Tesvisio, anyone?

Olisiko aika myöntää, että YLE ei tarvitse näin monta kanavaa? Teema on selvästi profiloituva kanava, jonka sisällöllä on kulttuuripoliittistakin merkitystä. FST palvelee suomenruotsalaisia. Ne ansaitsevat paikkansa ja olemassaolonsa.

Kun Extran sisältö on väkisin väännettyä sisältöä tunti tai kaksi illassa, sen ylläpitäminen ei ole mitään muuta kuin loukkaus tv-maksun maksajia ja lähetystaajuuksia kohtaan. Samalla joku YLEn johtajista kehtaa vaatia että kaikki YLEn digikanavat pitää välittää kaapeliverkossa, kun analogisia lähetyksiä jatketaan elokuun jälkeen. Hyi.

Mainontaa YouTubeen

Tämä oli odotettavissa. Google tuo mainonnan YouTubeen. Suunnitelmissa on 30 sekunnin mainosvideo ennen katsottavaa videopätkää.

On selvää, että YouTuben kaltainen palvelu ei ole loputtomasti mahdollista ilman, että sillä ansaitaan myös rahaa. Mainonta on myös itsestäänselvä rahoitustapa.

Siitä huolimatta Google tekee tässä linjamuutoksen. Googlen mainonta on tähän asti ollut helppo hyväksyä. Se on ollut selkeästi erotettu sisällöstä (hakupalveluissa sponsoroidut linkit on esitetty erikseen), sisältöön liittyvää ja häiritsemätöntä (pelkistetyt tekstimainokset, jotka eivät yritä vilkkua ja välkkyä käyttäjän huomion herättämiseksi).

Jos YouTuben videoiden alkuun lisätään mainosvideo, mainonta muuttuu häiritsevämmäksi. Mainonta on varmasti edelleen relevanttia katsottavaan sisältöön, mutta käyttäjän mahdollisuus mainonnan ohittamiseen vähenee.

Ei ole vaikeaa arvata, mikä on palvelun seuraava kehitysaskel: maksullinen YouTube-tili, jonka kautta videot saa katsoa ilman preroll-mainontaa. Kun nykyisellään palvelua käytetään selaimella, Googlelle jää silloin edelleen mahdollisuus näyttää sivulla sisältöön ja käyttäjään liittyviä tekstimainoksia. Win-win.

Samaan aikaan perinteinen kaupallinen televisio kärsii mainosten katselun vähenemisestä PVR-tallentimien vuoksi. Maksu-tv on toki kasvava vaihtoehto, mutta nykyisessä tilassaan sekin on yksisuuntainen massamedia.

Alan uskoa, että ip-tv tulee. Se tulee sen vuoksi, että se on pidemmällä tähtäimellä kaupallisen television ainoa nähtävissä oleva elinkelpoinen tulevaisuus.

Ip-tv:n valtti on kuluttajan vapaus. Ei pelkästään sen suhteen, että kuluttaja voi valita haluamansa sisällön ajasta riippumatta vaan myös haluamansa rahoitusmuodon ja laitteen, jolla sisältöä kuluttaa. Vaihtoehtoina voi olla tv-ruutu mainonnalla tai ilman, selainpohjainen käyttöliittymä videomainonnalla, tekstimainonnalla tai kokonaan ilman tai mobiili-tv vastaavilla vaihtoehdoilla.

Kaikilla näillä voi olla kuluttajalle eri hinta, joka tietysti voi olla ilmainenkin. Hinta voi myös määräytyä sen mukaan, minkä verran kuluttaja antaa itsestään henkilökohtaisia tietoja mainostajien käyttöön. Mainontaa ei myöskään tarvitse sitoa katsottavaan ohjelmaan, vaan kuluttaja voi suostua vastaanottamaan hänelle personoitua mainontaa eri päätelaitteilla ja saada sen vastineeksi kuluttaa tv-sisältöä. MPDC.

Radion innovaatio, osa 5/5: Visio

Mitä teknologisia innovaatioita radiossa on viime aikoina tapahtunut ja mitä tulevaisuudelta voisi odottaa?

Digitalisointi ei ottanut tuulta purjeisiinsa. Hyödyt vaikuttavat liian vähäisiltä saadakseen ihmiset hankkimaan uutta teknologiaa.

Nokian kehittämä Visual Radio ei myöskään ole saavuttanut kovin suurta mielenkiintoa. Toteutus on teknisten kokeilujen asteella ja WAPin kohtalo teknologiajohtoisesta palvelusta ilman kiinnostavaa sisältöä uhkaa voimakkaasti.

Googlen seikkailuista radiomainonnan piirissä ei vielä ole kovin paljon tietoa, mutta Googlea ei kannata aliarvioida.

Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta esitän oman visioni. Lähtötiedoiksi hyväksyn, että viestintä ja mainonta henkilökohtaistuu ja hakee koko ajan uusia kanavia.

Yksi merkittävä radion kuluttamispaikka on auto. Auton teknologiassa yksi mullistus oli autopuhelin, nykyään kännykkä. Uusin autoteknologian innovaatio on navigaattori – joissain uusissa autoissa se on jo sisäänrakennettuna. Kännykkäteknologian arkipäivää taas on langaton kommunikointi muiden laitteiden kanssa (bluetooth).

Viittasin aiemmin tutkimukseen, jonka mukaan ihmiset ovat valmiita luovuttamaan tietoja itsestään ja kulutuskäyttäytymisestään saadakseen vastineeksi mobiili-tv-palveluja. Tästä voisi ennakoida, että vaikkapa ilmainen nettiyhteys kännykkään voisi olla samanlainen kannustin.

Yhdistetään nämä asiat.

Henkilö, joka on antanut taustatietonsa ja kulutustottumuksensa kaupalliseen käyttöön, ajaa autollaan. Navigaattori tietää tarkalleen, missä hän on. Autoradio saa sijaintitiedon navigaattorilta, tunnistaa kuuntelijan/kuuntelijat kännykän Bluetooth-yhteyn avulla ja välittää tiedot kännykän tarjoaman internet-yhteyden kautta radioasemalle. Radioaseman järjestelmä suorittaa laskutoimituksen kuuntelijan profiili + sijainti ja laatii kuuntelijalle räätälöidyn mainoskatkon. Mainosten audiosignaali ei siirrykään normaalin radiolähetyksen mukana vaan kännykän internet-yhteyden kautta. Kun radion mainoskatko alkaa, kuuntelija kuulee autoradiostaan hänelle personoidun mainoskatkon.

Autosta poistuttuaan hän käyttää mielellään kännykän internet-yhteyttä, joka hänelle on maksutonta profiilitietojen luovuttamista vastaan. Niin ja netissäkin on mainontaa…

Lanseeraan samalla uuden käsitteen: MPDC = Mobile Personalized Digital Convergence. 12.4.2007 Google ei löydä tällä fraasilla yhtään osumaa. Olen valmis lyömään vetoa, että vuoden 2008 loppuun mennessä osumia löytyy muitakin kuin tämä blogi (en väitä että se olisi keksitty tästä tekstistä vaan että siinä on niin monta hype-termiä peräkkäin että joku alkaa käyttää sitä markkinoinnissa).

 

Radion innovaatio, osa 4/5: Myyminen ja ostaminen

Radion osuus (alle 4%) mainoseuroista on hämmästyttävän pieni. Kyseessä on kuitenkin sähköinen, haluttaessa valtakunnallinen media, jossa mainostaminen on selkeästi televisiota edullisempaa.

Radiokanavaa kuunnellaan jopa kolme tuntia päivässä ja mainonta koetaan vähemmän häiritseväksi kuin muissa medioissa.

Tavoittavuuden seurannassa radio sijoittuu television ja printin väliin. Televisiosta tutkimustuloksia saadaan päivittäin, radiosta kuukausittain ja printistä kaksi kertaa vuodessa.

Radiomainonnan ostaminen voi olla vaikeampaa kuin tv-mainonnan. Kanavia ja alueellisuusvaihtoehtoja on moninkertainen määrä. Ostajan pitää olla ammattilainen, joka osaa hyödyntää käytettävissä olevaa tutkimustietoa. Vielä 10 vuotta sitten tv-mainonnan ostajan piti päättää vain, ostetaanko tv-mainontaa vai ei. Myyjää ei tarvinnut miettiä. Radiotarjonta oli silloin jo laajempi. Radiomainonnan ostaminen vaati enemmän ammattitaitoa.

Nyt kun kotimaistenkin tv-mainosajan myyjien määrän laskemiseen tarvitaan enemmän kuin yhden käden sormet, ammattitaitovaatimus on kasvanut myös sillä puolella. Toivottavasti mediatoimistojen suunnittelijat samalla huomaavat radion mahdollisuudet oman kilpailukykynsä kasvattamisessa.

Kun radioasemat samalla lanseeraavat uusia myyntitapoja, haaste muille medioille on heitetty.

Radion innovaatio, osa 3/5: Digitalisoimattomuus

Radiosta piti tulla digitaalinen media ennen televisiota. Siihen suunniteltu teknologia oli DAB.

Yleisradio perusti jopa kanavia, joita ensin välitettiin pelkästään DAB-verkossa. Vastaanottimia oli kuitenkin Suomessa hyvin pieni määrä. Ylen digikanava Radio Aino peräti teki kerran puhelinhaastattelun löydettyään Suomesta perheen, jolla oli DAB-vastaanotin. Lopulta DAB-kokeilu lopetettiin.

Ehkä DAB oli aikaansa edellä. Ehkä kuluttajilla ei ollut sille tarvetta. Yhtä lailla monet eivät koe tarvetta digi-tv:lle.

Miksi DAB ei ollut yhtä merkittävä tekijä kuin DVB (digi-tv)? Radiota kulutetaan eri lailla kuin TV:tä. Television päärooli on edelleen mobiili-tv-kokeiluista huolimatta olohuoneessa, jossa on tarpeen mukaan sähköä ja tilaa laitteille. Radio on ollut mobiili media jo kymmeniä vuosia ennen ensimmäisiä mobiili-tv-kokeiluja.

Analogisen radiovastaanottimen äänenlaatu on hyvä. Siihen tarvittava teknologia on edullista, yksinkertaista ja kuluttaa vähän virtaa. Radiovastaanottimen saa integroituna matkapuhelimeen tai kuulakärkikynään muutaman euron hintaan. DAB-vastaanotin ei olisi toiminut kymmeniä tunteja yhdellä sormiparistolla, kuten nykyinen analoginen vastaanotin.

Digitaalinen radio yrittää uutta tulemista digitaalisen television siivellä. Olohuoneen digisovitin vastaanottaa myös radiokanavia ensiluokkaisella äänenlaadulla. Samaten mobiili-tv:n DVB-H-verkossa pystytään välittämään myös radiokanavia ja virrankulutuskin on DAB:ta vähäisempi.

Analoginen radiovastaanotin on kännykässä toivottu ja käytetty ominaisuus. Jotta digitaalinen radio syrjäyttäisi sen, tarvittaisiin jotain lisäarvoa. Ehkä analogisen ja digitaalisen radion hyödyt voitaisiin yhdistää. Tästä lisää osassa 5.

Radion innovaatio, osa 2/5: Kaupallistuminen

Kun kaupalliset (paikalliset) radiot aloittivat, niillä ei luonnollisesti ollut samoja resursseja sisällön tuottamiseen kuin Yleisradiolla. Samanaikaisesti tekijänoikeuskorvausten hinnoittelu suosi ympärivuorokautista lähetystä. Maamme-laulu keskiyöllä ei ollut vaihtoehto.

Apua haettiin teknologiasta. 1980-luvun lopulla markkinoille tulivat robotti-cd-soittimet, jotka baarijukeboksin tavoin pystyivät soittamaan halutun levyn ja raidan.

Näiden soittimien ensimmäiset sovellukset kehitettiin Suomessa. Suomen kaupallisen radiotoiminnan visionäärillä Markku Ahdolla oli asiassa merkittävä rooli. Robottisoittimien avulla lähetysaika pystyttiin laajentamaan ympärivuorokautiseksi. Saatiinpa mukaan vielä automaattisesti jingle-nauhoilta (ne kasetit joita Frasierin studiossa näkyy) soitetut mainoksetkin.

Samaan ajankohtaan voi osoittaa myös kritiikkiä. Soittolistat, joiden käyttäminen on ainakin omasta mielestäni totaalisesti ampunut yli, rantautuivat Suomeen samoihin aikoihin.

1990-luvun alussa kehitettiin muuten myös ensimmäinen automatisoitu interaktiivinen radio-ohjelma. Kuka muistaa radioasemien yhteistyökumppaneiden jakamat kappalelistat, joissa olevan numeron näppäilemällä sai kuulla kappaleen soitettuaan ensin maksulliseen puhelinnumeroon?

Vaikka tämä teknologia on jo aikaa sitten kuollut, sen juuret näkyvät edelleen. Sen pohjalta on kehitetty Jutel Oy:n Radioman-tuoteperhe, joka toimii monen merkittävän radioaseman toimitusjärjestelmänä.

Radion innovaatio, osa 1/5: Johdanto

Tällä hetkellä kaikki sähköisen viestinnän fokus tuntuu olevan televisiossa ja netissä – digitalisoinnin vuoksi etenkin televisiossa. Radio jää helposti ja usein hopea- tai pronssisijalle kun puhutaan sähköisestä mediasta. Siksi haluan tuoda esiin muutamia asioita radiomedian kehityksessä.

Lennättimen jälkeen vanhimpana sähköisenä medialla radion synnyllä on tietysti oma kiintoisa innovaation historiansa jo sinällään. Keskityn kuitenkin tässä kirjoitussarjassa viimeisten noin 20 vuoden asioihin.

Suomessa radion merkittävin muutos oli kaupallisen radion salliminen vuonna 1985. Intoa oli ehkä enemmän kuin innovaatiota, kun monet uudet yrittäjät perustivat paikallisradioita vaatimattomin lähetystehoin. Harvaan asutussa maassa kuuluvuusalueen ja väestön määrän taloudellinen yhtälö ei toiminut. Seuraukset ovat näkyvissä nyt yli 20 vuoden päästä: kaupallisia markkinoita johtavat valtakunnalliset tai puolivaltakunnalliset ketjut.

Matkan varrelle on kuitenkin mahtunut paljon innovaatiota. Itse asiassa Suomessa on kehitetty paljon radiotoimialalla nykyäänkin käytössä olevaa teknologiaa. Jotain on toivottavasti vielä keksimättäkin.

35+

Yleisradion ohjelmistopäällikkö Heikki Peltonen totesi radiohaastattelussa: “Sen jälkeen kun YleX-ikä päättyy, Yleisradion tarjonnassa on aukko. Olemme hiukan liian varttuneita keski-ikäiselle yleisölle.”

Minkä ihmeen takia se YleQ sitten piti lopettaa?